tiistai 17. kesäkuuta 2008

Kumikanapaisti

Viikonlopun ja etenkin juhannuksen lähestyessä tuli siivoiltua jääkaapin sisältöä ja poistettua reservistä karkuun pyrkiviä elintarvikkeita. Osa elintarvikkeista antautui taisteluitta, ja niistä sain soijapaloilla terästettynä melkoisen mukavan keitoksen. Ensimmäinen kohtaaminen soijapalojen kanssa päättyi allekirjoittaneen muurskavoittoon, ja lopputulos sai nimekseen Kumikanapaisti. Ne pikkuruiset soijapalat maistuvat todellakin kanalle!
Kumikanapaisti
2 dl soijapaloja
4 dl vettä soijapalojen keittämiseen
1 kasvisliemikuutio

1 pienehkö kesäkurpitsa
5 pientä kevätsipulia
3 valkosipulinkynttä (tai maun mukaan)
puolikas (keltainen) paprika
1 tomaatti
fetakuutioita

kasviöljyä (oliiviöljyä tai esimerkiksi aurinkokuivattujen tomaattien säilytykseen käytettyä öljyä)

basilikaa
suolaa
mustapippuria
makeaa chilikastiketta
currya

(loraus jämäpunaviiniä)


Keitä soijapaloja vedessä kasvisliemikuution kanssa noin 10 minuuttia. Lämmitä samalla wok-pannulla öljyä. Valuta keitetyistä soijapaloista ylimääräinen neste pois ja kypsennä muutaman minuutin ajan pannulla ennen muiden ainesten lisäämistä. Lisää öljyä ja vettä tarvittaessa, sillä soijapalat tuntuvat imevän nesteet turhankin ahkerasti. Lisää sekaan kevät- ja valkosipulit ja kypsennä hetken ajan. Lisää suikaloitu kesäkurpitsa ja anna hautua hetken ajan. Hämmennä, etteivät "lihat" pala pohjaan. Lisää paprika, tomaatti ja omien mieltymysten mukaan chilikastiketta ja muita mausteita. Anna hautua noin vartin ajan, hämmennä välillä.

Kumikanapaistia voi käyttää riisin kanssa kastikkeena, wokin pohjana ("just add nuudelit") ja on syötävää sellaisenaankin.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

28 vuorokautta myöhemmin

Huolimatta "hieman" negatiivisesta asenteestani kasvissyöntiä, tai paremminkin lihatonta ja kalatonta ruokavaliota, kohtaan, kuukausi kului sittenkin aika nopeasti. Kuukauden (eli tässä tapauksessa neljän viikon) aikana tuli vastaan yllättävän vähän vastustamattoman kiusauksen hetkiä ja ilokseni voin todeta onnistuneeni projektissa melkoisen hyvin.

Nyt kävi näin:
  • en sortunut kertaakaan vaan sinnittelin kasviksilla ja niiden sukuisilla aineksilla
  • elopainoni on kehittynyt minulle hyvin suotuisaan suuntaan. en aio mitata, sillä mitäpä minä tällä tiedolla edes tekisin kun ei naisilta painoa saa muutenkaan kysellä
  • minulla on uusi salainen ystävä, Falafel-ritari
  • enkä välttämättä enää hyljeksi soijarouhettakaan.
  • JATKAN kuuriani juhannukseen and beyond, tosin...
  • ... juhannuksen tienoilla on varmastikin päätettävä että miten projektin kanssa käy.

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Kolmen viikon väliaika, ja kuinka kertoa kotona ryhtyneensä kasvissyöjäksi?

Kolme viikkoa kasviksilla, tai oikeastaan ilman lihaa ja kalaa, on ollut ehdottomasti paras idea mitä olen pitkään aikaan "keksinyt". Alun "pienen" nurinan jälkeen kukkakaalilasagnetesta ja sen johdannaisista huolimatta on olo ollut mainio. Sivutuotteena olen tapojani muuten muuttamatta menettänyt ihanaista massaani sen verran, että enää ei harmita että tuli turattua yksi ylimääräinen reikä vyöhön. Käsittämättöntä, miten pienet porkkanat, tomaatit ja kurkunpalat järsivät elintasoani vähän kerrassaan muille maille vierahille.

Olen nyt muutaman viikon ajan miettinyt, kuinka voisin kertoa kasviskuurista isovanhemmilleni. Olen ihan vakavissani, kun veikkaan että kyseessä on vakavampi asia kuin seksuaalisen suuntautumisen pohdiskelu tässä iässä. Kasvikset ovat olleet aina ja ovat tietysti edelleenkin meillä kotona arvoltaan vähäisiä lisukkeita, eivätkä missään nimessä korvaisi lihatuotteita. Eihän siellä syödä kanaakaan :)

P.S. Tämän päivän bonuksena kuurin onnistuneisuudesta lienee se, että työtoverini suunnitteli vakavasti ryhtyvänsä samanlaiselle kuurille.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Vain muutaman Pyynön tähden...

Päätin jatkaa kasviskuuriani vielä ainakin kesälomiin saakka. Käytännössä kuitenkin juhannusreissuun asti, sillä luulenpa että totaalinen lihattomuus ruokavaliossa voisi olla hivenen hankala toteuttaa. Toisaalta, pelkäänpä ettei lihallisiin (ruoka)nautintoihin palaaminen kaukana poissa kotoa ole viisain ratkaisu ikinä.

Soijarouhepyörykät

1 dl tummaa soijarouhetta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
5 rkl vehnäjauhoja
1 rkl soijakastiketta
3 aurinkokuivattua tomaattia
ripaus chiliä (oman maun mukaan)
valkopippuria
rouhittua mustapippuria
basilikaa

Keitä soijarouhetta pakkauksen ohjeen mukaan vedessä. Mausta puolikkaalla kasvisliemikuutiolla. Anna kiehua riittävän kuivaksi, sillä muuten pyörykkätaikinasta voi tulla liian löysää.

Silppua sipuli pieneksi silpuksi, murskaa valkosipulinkynnet ja kuullota oliiviöljyssä. Tähän soveltuu mainiosti aurinkokuivattujen tomaattien öljy, samalla se myös maustaa pullia. Paloittele aurinkokuivatut tomaatit mahdollisimman pieneksi silpuksi.

Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi ja anna vetäytyä noin 15 minuutin ajan Muotoile taikinasta pieniä pyöryköitä ja paista öljyssä paistinpannulla kypsiksi. Voi tehdä pihvejäkin ja paistaa uunissa.

P.S. Olen saanut vielä pitää polkupyöräni huolimatta siitä, että olen jo monen viikon ajan syönyt Pyynöiltä ruoat.