Kasvis nimeltä Hirvi

Syksy tuli, vaihtui talveksi ja toi mukanaan entistä avarakatseisemman porkkananpurijan. Väljempi tulkinta kasvissyönnistä on saanut minut uskottelemaan itselleni, että myös hirvi voi ihan hyvin olla kasvis. Vielä tästä laajennetusta kasviksen määritelmästä ei seurannut suuria tunnontuskia, mutta porttiteoria on pätevä teoria myös tässä tapauksessa. Olen sittemmin tulkinnut sujuvasti kasvisruoaksi mm. makaronilaatikon ja hernekeiton, ilmoittanut ruokavaliokseni kasvisruoan mutta tilannut sujuvasti karitsaa, härkää ja sikaa. Kasviksia yhtä kaikki.

Ihan aikuisten oikeasti, ovat!

Lihallisia unelmia

Näin viime yönä ensimmäistä kertaa pitkiin pitkiin aikoihin lihansyöntiunen. Edessäni oli iso joulukinkki paistettuna itselleni perin mieluisaan "mummolan tyyliin"; reippaasti ylikypsän kuivakaksi, mukavasti paahtuneella pinnalla. Lohkaisin kinkusta kunnon palasen, ja mutustelin nautiskellen. Pelkäsin tulevani lihansyönnistä kipeäksi, sillä edellisestä kerrasta on aikaa jo muutama kuukausi. Jossain vaiheessa tajusin näkeväni unta, ja sitten iskikin jo morkkikset.

Käsittämätön (naisen) logiikkani silloin tällöin on.

Falafel-pyörykät päivän pelastavi

On taas niin minun tuuriani, että kauan odotettu Ilokiven falafel-päivä menee minulta sivu suun. Sen kunniaksi, muutaman modifikaation läpikäynyt, yksinkertainen falafel-resepti.

Falafel-pyörykät
Taikina
3 dl (kuivattuja) kikherneitä
4-5 valkosipulin kynttä
1 dl korppujauhoja tai vehnäleseitä
1 sipuli
1 dl tuoretta persiljaa
1 tl juustokuminaa
1-2 kananmunaa
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
chilirouhetta

Panerointi
kananmuna
korppujauhoja
vehnäjauhoja

Liota kikherneitä yön yli kylmässä vedessä. Kaada liotusvesi pois ja huuhtele herneet jotta seassa mahdollisesti olevat pikkukivet saadaan pois. Keitä herneet ja valkosipulinkynnet miedosti suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kypsyvät arviolta puolessa tunnissa. Kaada suurin osa keitinvedestä pois ja hienonna herneet sekä valkosipulit esim. perunanuijalla karheaksi rouheeksi. Lisää sekaan hienonnettu sipuli ja persiljasilppu ja sekoita. Lisää korppujauhot, mausteet ja kananmuna(t) ja vaivaa taikinaksi. Jos seos on liian löysää, lisää korppujauhoja, ja jos liian kuivaa, lisää sekaan kananmuna (tai vettä). Taikinan on oltava sellainen, että siitä saa muotoiltua napakoita pyöryköitä. Ennen pyörittelyä anna taikinan maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Riko kananmuna syvälle lautaselle ja laita toiselle lautaselle korppujauho-vehnäjauhoseosta panerointia varten. Muotoile taikinasta pyörykät (annostelu: vähän vajaa ruokalusikallinen taikinaa per pyörykkä. Pyörittele pyörykät ensin kananmunassa, sitten jauhoseoksessa. Paista runsaassa rasvassa (öljy+voiseos on tähän hyvä) paistinpannulla kypsiksi.

Tarjoillaan oikeastaan minkä tahansa lisukkeen kanssa. Ovat herkkua myös ilman lisukkeita. Falafel-taikinasta voi muotoilla myös esimerkiksi hampurilaispihvejä.

Ilmastonmuutosta vastaan

Olen tietämättäni liittynyt ilmastonmuutosta vastaan taistelevien joukkoon. Helsingin Sanomat uutisoi YK-asiantuntijan lausunnosta: "Jokainen ihminen voi ehkäistä ilmastonmuutosta pidättäytymällä lihan syönnistä. Kansainvälisen ilmastopaneelin puheenjohtajan Rajendra Pachaurin mukaan jo yksi lihaton päivä viikossa hillitsee tehokkaasti ilmaston lämpiämistä." Artikkeli kokonaisuudessaan täältä.

Mikäpä siinä...

Kesäloman jälkeen

Kuten kaikki kiva muutenkin, loppuu myös kesäloma aikanaan. Kasvistelusta on muotoutunut minulle eräänlainen harrastus, enkä pientä vahinkoa lukuun ottamatta ole lihaa syönytkään. Kalatuotteet satunnaisesti syötyinä palasivat ruokalistalleni, sillä sushi ei vaan ole sushia ilman kalaa.

Vahinko sattui varsinaisen kokeiluajan jälkeen, joten ei sitä edes varmaan voi laskea. Tai no... vahinko se juurikin oli. Tapahtui siis seuraavaa: tein muina naisina mummolassa iltapalaleipiä (kuten mummolassa on aina tapanakin). Tein yhden leivän. Söin sen. Tein toisenkin ja söin sen. Tein kolmannen leivän, söin siitä puolet kun yhtäkkiä tajusin syöneeni täysin vahingossa kolmatta kinkkumakkaravoileipää. Että näin.

Kumikanapaisti

Viikonlopun ja etenkin juhannuksen lähestyessä tuli siivoiltua jääkaapin sisältöä ja poistettua reservistä karkuun pyrkiviä elintarvikkeita. Osa elintarvikkeista antautui taisteluitta, ja niistä sain soijapaloilla terästettynä melkoisen mukavan keitoksen. Ensimmäinen kohtaaminen soijapalojen kanssa päättyi allekirjoittaneen muurskavoittoon, ja lopputulos sai nimekseen Kumikanapaisti. Ne pikkuruiset soijapalat maistuvat todellakin kanalle!
Kumikanapaisti
2 dl soijapaloja
4 dl vettä soijapalojen keittämiseen
1 kasvisliemikuutio

1 pienehkö kesäkurpitsa
5 pientä kevätsipulia
3 valkosipulinkynttä (tai maun mukaan)
puolikas (keltainen) paprika
1 tomaatti
fetakuutioita

kasviöljyä (oliiviöljyä tai esimerkiksi aurinkokuivattujen tomaattien säilytykseen käytettyä öljyä)
basilikaa
suolaa
mustapippuria
makeaa chilikastiketta
currya

(loraus jämäpunaviiniä)

Keitä soijapaloja vedessä kasvisliemikuution kanssa noin 10 minuuttia. Lämmitä samalla wok-pannulla öljyä. Valuta keitetyistä soijapaloista ylimääräinen neste pois ja kypsennä muutaman minuutin ajan pannulla ennen muiden ainesten lisäämistä. Lisää öljyä ja vettä tarvittaessa, sillä soijapalat tuntuvat imevän nesteet turhankin ahkerasti. Lisää sekaan kevät- ja valkosipulit ja kypsennä hetken ajan. Lisää suikaloitu kesäkurpitsa ja anna hautua hetken ajan. Hämmennä, etteivät "lihat" pala pohjaan. Lisää paprika, tomaatti ja omien mieltymysten mukaan chilikastiketta ja muita mausteita. Anna hautua noin vartin ajan, hämmennä välillä.

Kumikanapaistia voi käyttää riisin kanssa kastikkeena, wokin pohjana ("just add nuudelit") ja on syötävää sellaisenaankin.

28 vuorokautta myöhemmin

Huolimatta "hieman" negatiivisesta asenteestani kasvissyöntiä, tai paremminkin lihatonta ja kalatonta ruokavaliota, kohtaan, kuukausi kului sittenkin aika nopeasti. Kuukauden (eli tässä tapauksessa neljän viikon) aikana tuli vastaan yllättävän vähän vastustamattoman kiusauksen hetkiä ja ilokseni voin todeta onnistuneeni projektissa melkoisen hyvin.

Nyt kävi näin:

• en sortunut kertaakaan vaan sinnittelin kasviksilla ja niiden sukuisilla aineksilla
  
• elopainoni on kehittynyt minulle hyvin suotuisaan suuntaan. en aio mitata, sillä mitäpä minä tällä tiedolla edes tekisin kun ei naisilta painoa saa muutenkaan kysellä
• minulla on uusi salainen ystävä, Falafel-ritari
• enkä välttämättä enää hyljeksi soijarouhettakaan.
  
• JATKAN kuuriani juhannukseen and beyond, tosin...
• ... juhannuksen tienoilla on varmastikin päätettävä että miten projektin kanssa käy.

Kolmen viikon väliaika, ja kuinka kertoa kotona ryhtyneensä kasvissyöjäksi?

Kolme viikkoa kasviksilla, tai oikeastaan ilman lihaa ja kalaa, on ollut ehdottomasti paras idea mitä olen pitkään aikaan "keksinyt". Alun "pienen" nurinan jälkeen kukkakaalilasagnetesta ja sen johdannaisista huolimatta on olo ollut mainio. Sivutuotteena olen tapojani muuten muuttamatta menettänyt ihanaista massaani sen verran, että enää ei harmita että tuli turattua yksi ylimääräinen reikä vyöhön. Käsittämättöntä, miten pienet porkkanat, tomaatit ja kurkunpalat järsivät elintasoani vähän kerrassaan muille maille vierahille.

Olen nyt muutaman viikon ajan miettinyt, kuinka voisin kertoa kasviskuurista isovanhemmilleni. Olen ihan vakavissani, kun veikkaan että kyseessä on vakavampi asia kuin seksuaalisen suuntautumisen pohdiskelu tässä iässä. Kasvikset ovat olleet aina ja ovat tietysti edelleenkin meillä kotona arvoltaan vähäisiä lisukkeita, eivätkä missään nimessä korvaisi lihatuotteita. Eihän siellä syödä kanaakaan :)

P.S. Tämän päivän bonuksena kuurin onnistuneisuudesta lienee se, että työtoverini suunnitteli vakavasti ryhtyvänsä samanlaiselle kuurille.

Vain muutaman Pyynön tähden...

Päätin jatkaa kasviskuuriani vielä ainakin kesälomiin saakka. Käytännössä kuitenkin juhannusreissuun asti, sillä luulenpa että totaalinen lihattomuus ruokavaliossa voisi olla hivenen hankala toteuttaa. Toisaalta, pelkäänpä ettei lihallisiin (ruoka)nautintoihin palaaminen kaukana poissa kotoa ole viisain ratkaisu ikinä.

Soijarouhepyörykät

1 dl tummaa soijarouhetta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
5 rkl vehnäjauhoja
1 rkl soijakastiketta
3 aurinkokuivattua tomaattia
ripaus chiliä (oman maun mukaan)
valkopippuria
rouhittua mustapippuria
basilikaa

Keitä soijarouhetta pakkauksen ohjeen mukaan vedessä. Mausta puolikkaalla kasvisliemikuutiolla. Anna kiehua riittävän kuivaksi, sillä muuten pyörykkätaikinasta voi tulla liian löysää.

Silppua sipuli pieneksi silpuksi, murskaa valkosipulinkynnet ja kuullota oliiviöljyssä. Tähän soveltuu mainiosti aurinkokuivattujen tomaattien öljy, samalla se myös maustaa pullia. Paloittele aurinkokuivatut tomaatit mahdollisimman pieneksi silpuksi.

Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi ja anna vetäytyä noin 15 minuutin ajan Muotoile taikinasta pieniä pyöryköitä ja paista öljyssä paistinpannulla kypsiksi. Voi tehdä pihvejäkin ja paistaa uunissa.

P.S. Olen saanut vielä pitää polkupyöräni huolimatta siitä, että olen jo monen viikon ajan syönyt Pyynöiltä ruoat.

Sushia kullekin?

Sushi on hauska ruokalaji, sillä näköjään siitä saa ilman kalaakin ihan syötävää. Kurkkua, porkkanaa ja munakasrulla täytteinä/päällysteinä. Ei yhtä hyvää kuin lohen tai muun vastaavan kera, mutta ihan ok.

Päivän hyvä työ on jatkoa meneillään olevalle projektilleni saada Ilokiven ruokalaan vähän parempaa kasvisruokaa. Enpä olisi uskonut vielä kolme viikkoa sitten puhuvani soijarouheen puolesta tai fanittavani falafelia. Että näin.

Päivitys: Hyvä puoli kasviksista koostetuissa sushimurkuloissa on se, että säilyvät mainiosti jääkaapissa seuraavaankin päivään.

Sushi
4 dl Risella-puuroriisiä
4,5 dl vettä

8 rkl riisiviinietikkaa
1-2 rkl sokeria
0,5 rkl suolaa

Huuhtele riisi kylmällä vedellä, kunnes huuhteluvesi kirkastuu. Jätä riisi likoamaan kylmään veteen 30 minuutiksi. Keitä riisiä 4,5 desilitrassa vettä isossa kattilassa hiljalleen noin 15 minuutin ajan. Älä nosta kantta. Anna riisin hautua kattilassa muutaman minuutin ajan ennen jatkamista.

Sekoita riisiviinietikkaan sokeri ja suola, hämmennä kunnes ovat sulaneet etikkaan.

Siirrä riisit laakeaan astiaan ja jäähdytä samalla varovasti hämmennellen. Sekoita etikkaliemi riisin sekaan. Riisistä voi pyöritellä pieniä palleroita, tarjota sellaisenaan tai kieritellä kuvassa näkyvän kaltaisia sushimurkuloita. Täytteenä puolikypsäksi keitettyä porkkanaa ja suikaloitua kurkkua, kuorena merileväarkki. Palleroiden päälle japanilaista munakasrullaa siivutettuna. Sushimurkuloiden lisukkeena tarjotaan säilöttyä inkivääriä sekä soijakastiketta wasabi-tahnalla höystettynä.

Munakasrulla
3 kananmunaa
2 rkl sokeria
loraus soijakastiketta

Sekoita varovasti kananmunat, sokeri ja soija keskenään ilman, että seokseen muodostuu kovin paljon ilmakuplia. Paistetaan öljytyllä pannulla ohuina kerroksina ja kääritellään pannulla rullaksi, lisätään seosta ja taas kääritellään. Toistetaan kunnes valmis. Annetaan jäähtyä ja leikataan varovasti siivuiksi.

Puolivälin krouvissa tapahtuu

So far so good. Kaksi viikkoa lihaa ja kalaa syömättä - check. Vielä toiset kaksi viikkoa. Soijarouheen ihmeellinen maailma on tehnyt minuun vaikutuksen, joten uskon selviäväni projektista vahingoittumattomana. Pieni pelko peruuttamattomista muutoksista on alkanut itää mielessäni pienen mung-pavun lailla; entä, jos käykin niin että lihattomuudesta tulee tapa?

P.S. Jututin Ilokiven henkilökuntaa, ja soijarouhevaihtoehtoja lupasivat ainakin harkita. En kuitenkaan taida jättää projektia harkinnan varaan, vaan jatkaa propagandaani myös ylihuomisen Ravintoryhmässä :)

Liha or not Liha?

Epäluuloisuuteni soijarouhetta kohtaan osoittautui turhaksi, eli kuten kuvasta näkyy, siitä onkin täysin mahdollista valmistaa jauhelihakastikeen kaltaista syötävää. Luin jostain että soijarouhetta voi alkutoimenpiteiden jälkeen käyttää jauhelihan tavoin, joten niin tein.

Sipulit pannulle muhimaan hetkeksi oliiviöljyyn, perään purkillinen tomaattimurskaa, ehkä vähän normaalia runsaammin basilikaa, mustapippuria ja valkosipulia. Niin ja tietysti sekaan se soijarouhe. Ja "vähän" myös rakasta ystävääni Piri-Piri-chiliä.

Taidanpa tehdä hyvän työn kasvissyöjille ja toivoa Ilokiven ruokalistalle pikkuruisten Falafel-ritareiden lisäksi Soijarouheista vaihtoehtoa jauhelihakastikepäiville.

Falafel-ritari saapui, mutta missä valkoinen ratsu?

Ensimmäinen kerta pitkästä aikaa (lue: kymmeneen päivään), kun lounaan jälkeen ei v*tuttanut tai ollut nälkä. Falafel-pyörykät loivat uutta uskoa tulevaan. Pitää varmaankin pyytää Ilokiven ravintolahenkilökuntaa varaamaan minulle näitä pikkuruisia hengenpelastajia varastoon huonompien päivien varalle. Kymmenen päivän vankkumattomalla asiatuntijuudella kasvissyönnistä voisin veikata, että vielä on edessä muutamia vähemmän hyviä päiviä.

Arvioisin äkkisiltään, että niitä on noin 18 (kuurin suunniteltu kesto neljä viikkoa == 28 vuorokautta).

Mitä yhdestä palaneesta perunasta?

Hassua, miten joskus tulee sellainen hetki, kun parasta antia edessä olevassa ruoka-annoksessa ovat mustaksi kärähtäneet, rapsakat perunasiivut. En ole vieläkään tottunut syömään pelkkiä kasviksia, toisaalta syynä voi olla myös se ettei ruokalassamme oikein osata valmistaa kasviksista oikeasti hyvää ruokaa.

Ehdoton hitti tässä kuurissa on toistaiseksi ollut se, ettei minun tee mieli ruokaa. Olen kuitenkin aika varma siitä, että pidemmän päälle syömättömyydestä ei seuraa mitään hyvää. Käskettiin ostaa soijarouhetta. Teen sen tänään.

NÄLKÄ!

Kasvisruoka keskisuomalaisittain == "jätetään sit vaan se liha pois" tai "HAHAHAAH söisit lihaa niin et ois noin V***N äkäinen koko ajan"...

Virkistäytymispäivä go-go

Risteily sisävesilaivalla, ruokana "herkullisia salaatteja" (eli tomaatti-mozzarellaa, sienisalaattia ja vihersalaattia ruskealla "olin-yön-yli-jääkaapissa-mutten-välitä" rusketuksella).

MUTTA EI SE HAITTAA. Olo ei tästä enää ainakaan kasvisten takia kehnommaksi muutu. Seitsemän jänistä tapettu nälkään, ei sekään mikään huono saldo. Harvoin edes hirvimetsällä noin paljon saadaan kaadettua metsäneläimiä.

Pääruokana sain sentään korvasienimuhennosta (muille tarjoiltiin kanasiivuja ja riisiä). Jollain kasviksilla. Korvasienet hyviä olivatten, joskin hiekkaisia. Silti hyviä.

Tästä kuurista ei voi seurata hyvää...

Voi itku...

Ensimmäinen oikeasti haasteellinen kasvispäivä. Töissä tarjolla lemppariruokiani lihaa ja kalaa, ja sain taistella ihan urakalla kyyneleitä vastaan. En ole koskaan pitänyt ylikypsästä kukkakaalista.

Sitä saa mitä tilaa. Kukkakaalilasagnettea. Kielsin kuitenkin heikkojen hetkien varalta työpaikkani ruokalan väkeä myymästä minulle liha- tai kalaruokaa kuukauteen. Nauroivat...

Iltapäivällä oli kokous Jyväskylän yhdessä parhaimmista ravintoloista. Testi sekin, läpäisty. Karitsa ja pulut saivat jäädä pakkaseen, mutta jänis jäi taas ilman ruokaa.

Jotenkin minusta tuntuu, etten koskekaan vuohenjuustoon pitkään aikaan tämän kuurin jälkeen.

P.S. Kiitokset Samille Pyynöstä :)

Menu

Keskiviikko 14.5.
Kasviscurry. Jäi suurimmaksi osaksi syömättä kun ei vaan maistunut...
Illalla leipää höysteillä. Pahimmalta tuntui jättää kinkkusiivut muiden syötäväksi.

Torstai 15.5.
Kasvishernekeitto. Oli siinä sittenkin porkkanasilppua. Päivän pelastuksena oli työkaveri tehnyt syntymäpäivänsä kunniaksi mokkapaloja.

Perjantai 16.5.
Feta-pinaattipiirasta töissä, kasviksilla ja sienillä täytettyjä paprikoita illanvietossa.

Lauantai 17.5.
Pitsaa. Vuohenjuustolla, oliiveilla, paprikalla, rucolalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla päällystettynä.

Sunnuntai 18.5.
Sama kuin lauantai.

Wanted: hyviä kasvisruokaohjeita

Liian vähän unta, liikaa aamuyölle asti valvottuja öitä, liian pitkiä työpäiviä. Parhaat, mutta myös typerimmät, ideat saavat usein alkunsa unettomuuden, yliväsymyksen ja stressin sopivasta sekoituksesta.

Olosuhteet olivat otolliset. Vannoutuneena lihansyöjänä ryhdyin miettimään, mitä tapahtuisi jos kuukauden ajan söisin kasvisruokia. En ehkä ajatellut riittävän tarkkaan, mitä kaikkea projekti toisi tullessaan, sillä samassa rytäkässä minun tulisi tietenkin luopua myös kalojen ja muiden äyriäisten syömisestä. Ovat kuulemma nekin lihaa. Ei kalanmätiä (koska ovat kuulemma pieniä kaloja) eikä edes anjoviksia (koska ovat kuulemma pieniä kaloja). Vielä on selvittämättä, miten etanoita tulisi kohdella, mutta luulen että nekin luokitellaan kasvissyöjän ruokavalioon kuulumattomiksi.

Nyt on meneillään projektin viides päivä. Olen elossa. Nälkäinen. Mutta pitäytynyt kasvisruoissa. Harmi vaan etten oikein osaa sellaisia kokata.