Sushia kullekin?

Sushi on hauska ruokalaji, sillä näköjään siitä saa ilman kalaakin ihan syötävää. Kurkkua, porkkanaa ja munakasrulla täytteinä/päällysteinä. Ei yhtä hyvää kuin lohen tai muun vastaavan kera, mutta ihan ok.

Päivän hyvä työ on jatkoa meneillään olevalle projektilleni saada Ilokiven ruokalaan vähän parempaa kasvisruokaa. Enpä olisi uskonut vielä kolme viikkoa sitten puhuvani soijarouheen puolesta tai fanittavani falafelia. Että näin.

Päivitys: Hyvä puoli kasviksista koostetuissa sushimurkuloissa on se, että säilyvät mainiosti jääkaapissa seuraavaankin päivään.

Sushi
4 dl Risella-puuroriisiä
4,5 dl vettä

8 rkl riisiviinietikkaa
1-2 rkl sokeria
0,5 rkl suolaa

Huuhtele riisi kylmällä vedellä, kunnes huuhteluvesi kirkastuu. Jätä riisi likoamaan kylmään veteen 30 minuutiksi. Keitä riisiä 4,5 desilitrassa vettä isossa kattilassa hiljalleen noin 15 minuutin ajan. Älä nosta kantta. Anna riisin hautua kattilassa muutaman minuutin ajan ennen jatkamista.

Sekoita riisiviinietikkaan sokeri ja suola, hämmennä kunnes ovat sulaneet etikkaan.

Siirrä riisit laakeaan astiaan ja jäähdytä samalla varovasti hämmennellen. Sekoita etikkaliemi riisin sekaan. Riisistä voi pyöritellä pieniä palleroita, tarjota sellaisenaan tai kieritellä kuvassa näkyvän kaltaisia sushimurkuloita. Täytteenä puolikypsäksi keitettyä porkkanaa ja suikaloitua kurkkua, kuorena merileväarkki. Palleroiden päälle japanilaista munakasrullaa siivutettuna. Sushimurkuloiden lisukkeena tarjotaan säilöttyä inkivääriä sekä soijakastiketta wasabi-tahnalla höystettynä.

Munakasrulla
3 kananmunaa
2 rkl sokeria
loraus soijakastiketta

Sekoita varovasti kananmunat, sokeri ja soija keskenään ilman, että seokseen muodostuu kovin paljon ilmakuplia. Paistetaan öljytyllä pannulla ohuina kerroksina ja kääritellään pannulla rullaksi, lisätään seosta ja taas kääritellään. Toistetaan kunnes valmis. Annetaan jäähtyä ja leikataan varovasti siivuiksi.

Puolivälin krouvissa tapahtuu

So far so good. Kaksi viikkoa lihaa ja kalaa syömättä - check. Vielä toiset kaksi viikkoa. Soijarouheen ihmeellinen maailma on tehnyt minuun vaikutuksen, joten uskon selviäväni projektista vahingoittumattomana. Pieni pelko peruuttamattomista muutoksista on alkanut itää mielessäni pienen mung-pavun lailla; entä, jos käykin niin että lihattomuudesta tulee tapa?

P.S. Jututin Ilokiven henkilökuntaa, ja soijarouhevaihtoehtoja lupasivat ainakin harkita. En kuitenkaan taida jättää projektia harkinnan varaan, vaan jatkaa propagandaani myös ylihuomisen Ravintoryhmässä :)

Liha or not Liha?

Epäluuloisuuteni soijarouhetta kohtaan osoittautui turhaksi, eli kuten kuvasta näkyy, siitä onkin täysin mahdollista valmistaa jauhelihakastikeen kaltaista syötävää. Luin jostain että soijarouhetta voi alkutoimenpiteiden jälkeen käyttää jauhelihan tavoin, joten niin tein.

Sipulit pannulle muhimaan hetkeksi oliiviöljyyn, perään purkillinen tomaattimurskaa, ehkä vähän normaalia runsaammin basilikaa, mustapippuria ja valkosipulia. Niin ja tietysti sekaan se soijarouhe. Ja "vähän" myös rakasta ystävääni Piri-Piri-chiliä.

Taidanpa tehdä hyvän työn kasvissyöjille ja toivoa Ilokiven ruokalistalle pikkuruisten Falafel-ritareiden lisäksi Soijarouheista vaihtoehtoa jauhelihakastikepäiville.

Falafel-ritari saapui, mutta missä valkoinen ratsu?

Ensimmäinen kerta pitkästä aikaa (lue: kymmeneen päivään), kun lounaan jälkeen ei v*tuttanut tai ollut nälkä. Falafel-pyörykät loivat uutta uskoa tulevaan. Pitää varmaankin pyytää Ilokiven ravintolahenkilökuntaa varaamaan minulle näitä pikkuruisia hengenpelastajia varastoon huonompien päivien varalle. Kymmenen päivän vankkumattomalla asiatuntijuudella kasvissyönnistä voisin veikata, että vielä on edessä muutamia vähemmän hyviä päiviä.

Arvioisin äkkisiltään, että niitä on noin 18 (kuurin suunniteltu kesto neljä viikkoa == 28 vuorokautta).

Mitä yhdestä palaneesta perunasta?

Hassua, miten joskus tulee sellainen hetki, kun parasta antia edessä olevassa ruoka-annoksessa ovat mustaksi kärähtäneet, rapsakat perunasiivut. En ole vieläkään tottunut syömään pelkkiä kasviksia, toisaalta syynä voi olla myös se ettei ruokalassamme oikein osata valmistaa kasviksista oikeasti hyvää ruokaa.

Ehdoton hitti tässä kuurissa on toistaiseksi ollut se, ettei minun tee mieli ruokaa. Olen kuitenkin aika varma siitä, että pidemmän päälle syömättömyydestä ei seuraa mitään hyvää. Käskettiin ostaa soijarouhetta. Teen sen tänään.

NÄLKÄ!

Kasvisruoka keskisuomalaisittain == "jätetään sit vaan se liha pois" tai "HAHAHAAH söisit lihaa niin et ois noin V***N äkäinen koko ajan"...

Virkistäytymispäivä go-go

Risteily sisävesilaivalla, ruokana "herkullisia salaatteja" (eli tomaatti-mozzarellaa, sienisalaattia ja vihersalaattia ruskealla "olin-yön-yli-jääkaapissa-mutten-välitä" rusketuksella).

MUTTA EI SE HAITTAA. Olo ei tästä enää ainakaan kasvisten takia kehnommaksi muutu. Seitsemän jänistä tapettu nälkään, ei sekään mikään huono saldo. Harvoin edes hirvimetsällä noin paljon saadaan kaadettua metsäneläimiä.

Pääruokana sain sentään korvasienimuhennosta (muille tarjoiltiin kanasiivuja ja riisiä). Jollain kasviksilla. Korvasienet hyviä olivatten, joskin hiekkaisia. Silti hyviä.

Tästä kuurista ei voi seurata hyvää...

Voi itku...

Ensimmäinen oikeasti haasteellinen kasvispäivä. Töissä tarjolla lemppariruokiani lihaa ja kalaa, ja sain taistella ihan urakalla kyyneleitä vastaan. En ole koskaan pitänyt ylikypsästä kukkakaalista.

Sitä saa mitä tilaa. Kukkakaalilasagnettea. Kielsin kuitenkin heikkojen hetkien varalta työpaikkani ruokalan väkeä myymästä minulle liha- tai kalaruokaa kuukauteen. Nauroivat...

Iltapäivällä oli kokous Jyväskylän yhdessä parhaimmista ravintoloista. Testi sekin, läpäisty. Karitsa ja pulut saivat jäädä pakkaseen, mutta jänis jäi taas ilman ruokaa.

Jotenkin minusta tuntuu, etten koskekaan vuohenjuustoon pitkään aikaan tämän kuurin jälkeen.

P.S. Kiitokset Samille Pyynöstä :)

Menu

Keskiviikko 14.5.
Kasviscurry. Jäi suurimmaksi osaksi syömättä kun ei vaan maistunut...
Illalla leipää höysteillä. Pahimmalta tuntui jättää kinkkusiivut muiden syötäväksi.

Torstai 15.5.
Kasvishernekeitto. Oli siinä sittenkin porkkanasilppua. Päivän pelastuksena oli työkaveri tehnyt syntymäpäivänsä kunniaksi mokkapaloja.

Perjantai 16.5.
Feta-pinaattipiirasta töissä, kasviksilla ja sienillä täytettyjä paprikoita illanvietossa.

Lauantai 17.5.
Pitsaa. Vuohenjuustolla, oliiveilla, paprikalla, rucolalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla päällystettynä.

Sunnuntai 18.5.
Sama kuin lauantai.

Wanted: hyviä kasvisruokaohjeita

Liian vähän unta, liikaa aamuyölle asti valvottuja öitä, liian pitkiä työpäiviä. Parhaat, mutta myös typerimmät, ideat saavat usein alkunsa unettomuuden, yliväsymyksen ja stressin sopivasta sekoituksesta.

Olosuhteet olivat otolliset. Vannoutuneena lihansyöjänä ryhdyin miettimään, mitä tapahtuisi jos kuukauden ajan söisin kasvisruokia. En ehkä ajatellut riittävän tarkkaan, mitä kaikkea projekti toisi tullessaan, sillä samassa rytäkässä minun tulisi tietenkin luopua myös kalojen ja muiden äyriäisten syömisestä. Ovat kuulemma nekin lihaa. Ei kalanmätiä (koska ovat kuulemma pieniä kaloja) eikä edes anjoviksia (koska ovat kuulemma pieniä kaloja). Vielä on selvittämättä, miten etanoita tulisi kohdella, mutta luulen että nekin luokitellaan kasvissyöjän ruokavalioon kuulumattomiksi.

Nyt on meneillään projektin viides päivä. Olen elossa. Nälkäinen. Mutta pitäytynyt kasvisruoissa. Harmi vaan etten oikein osaa sellaisia kokata.