Kuten kaikki kiva muutenkin, loppuu myös kesäloma aikanaan. Kasvistelusta on muotoutunut minulle eräänlainen harrastus, enkä pientä vahinkoa lukuun ottamatta ole lihaa syönytkään. Kalatuotteet satunnaisesti syötyinä palasivat ruokalistalleni, sillä sushi ei vaan ole sushia ilman kalaa.
Vahinko sattui varsinaisen kokeiluajan jälkeen, joten ei sitä edes varmaan voi laskea. Tai no... vahinko se juurikin oli. Tapahtui siis seuraavaa: tein muina naisina mummolassa iltapalaleipiä (kuten mummolassa on aina tapanakin). Tein yhden leivän. Söin sen. Tein toisenkin ja söin sen. Tein kolmannen leivän, söin siitä puolet kun yhtäkkiä tajusin syöneeni täysin vahingossa kolmatta kinkkumakkaravoileipää. Että näin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Lipsahduksia käy. Kuuluvat ilmeisesti asiaan, kun yrittää pysyä kasvisten ravitsemana. Itse olen lipsunut jo hyvinkin lahjakkaasti, sillä kalatuotteita on mennyt sujuvasti tällä viikolla siellä työpaikkaruokalassasi. Nälkä ei anna armoa, ja kasvisgratiini herättää inhoa, joten kalaleike voitti.
Oma ylväs tavoitteeni oli se, että en söisi lihaa kuin viikonloppuisin tai erikoistilanteissa (kuten lomalla hotelissa aamiasella pekonia). Miten sitä selittää äidille, että aikuinen poika ei enää isän lihapatoja syö. Jotenkin tässä rimpuillaan eteenpäin, nimittäin metua ei ole tullut leivälle laitettua yli kuukauteen. Näin täällä.
Kasvisgratiini oli ihan hyvää. Alan ilmeisesti hiljalleen unohtamaan miten fantastisen hyvää liha on, sillä nykyisin kasvisruoka on alkanut maistumaan harvemmin pahalle kuin projektin alkuvaiheessa. On se kyllä kumma, miten sopeutuvainen ihminen todellakin on.
Pakko vielä todeta se, että toissapäivänä kävi täydellinen lipsahdus juurikin isän lihapadan äärellä. Käväisin vanhempieni luona, ja siinä huolimattomasti söin lihapataa hyvällä omallatunnolla. Tajusin vasta töissä tuntien päästä erheyden. Eipä tarvinnut äiteen ihmetellä.
Näin meillä.
Lähetä kommentti