Näin viime yönä ensimmäistä kertaa pitkiin pitkiin aikoihin lihansyöntiunen. Edessäni oli iso joulukinkki paistettuna itselleni perin mieluisaan "mummolan tyyliin"; reippaasti ylikypsän kuivakaksi, mukavasti paahtuneella pinnalla. Lohkaisin kinkusta kunnon palasen, ja mutustelin nautiskellen. Pelkäsin tulevani lihansyönnistä kipeäksi, sillä edellisestä kerrasta on aikaa jo muutama kuukausi. Jossain vaiheessa tajusin näkeväni unta, ja sitten iskikin jo morkkikset.
Käsittämätön (naisen) logiikkani silloin tällöin on.
1 kommentti:
Hehheh, kinkku voikin olla monelle tuoreelle kasvissyöjälle se kova pala. Joulun ruoat on vuoden kohokohta, joten minä pysyttelen sekaruokailijana.
Kokeiluni kasvissyöjänä siis lopahti irstaan hedonismin saadessa niskalenkin maailmaaparantavasta kasvissyönnistä. Niin heikko se on miehen selkäranka, vaikka ei kai se kenellekään mikään suuri yllätys ole?
Lähetä kommentti