Kolmen kilon hirvi!

Äitienpäiväviikonloppu pyörähti nätisti käyntiin perjantai-iltapäivän sikajuhlien (eli harjannostajaiset, missä syötäväksi kannettiin paareilla kokonainen sika, painoa pienen raksatyömiehen verran eli 87 kiloa) kautta mummolaan ehkä hieman ylimitoitetun hirvipaistin äärelle. Suoriutumiseni kasvissyönnin (+kala yms.) saralla alkaa hiljalleen kääntyä wanna-be:n puolelle, sillä kerta toisensa jälkeen huomaan tekeväni "pieniä poikkeuksia". "Ai ei ole kalavaihtoa tarjolla, no, jos minä sitten ottaisin vähän sikaa...". Sianliha ei taida minulle enää oikein sopia, sillä huono olohan siitä tuli. Olisi saattanut olla vielä kehnommat oltavat, jos olisin valinnut yhteiskuljetuksen yksityisautoilun si(j)asta.

Kolmen kilon hirvi ei näyttänyt enää padassa kovin massiiviselle etenkään edellisen illan possu-parkaan verrattuna, mutta äärimmäisen herkulliseksi paistiksi se muuntui leivinuunissa, seuranaan pari kiloa sikaa, lohi, perunoita ja uunimakkaraa. Ja sitten vielä piti kaiken kokkaamisen päälle harmitella sitä että hyvät lämmöt menevät hukkaan kun ei ollut edes vehnäsleettoja paistettavaksi. Toisin sanoen, jotain jäi ilmeisesti puuttumaan kun ei viitsitty tehdä edes pullataikinaa. Köyhän talon väki keitti kahvinsa koivunmahlaan ja tarjoili sen kanssa vain kolmea sorttia keksejä, rahkapiirakkaa ja vadelmaista kääretorttua.

Sunnuntai tuo tullessaan mukavia asioita. Todennäköisiin syihin epäilyni perustaen veikkaan, että myös aika paljon kivoja kasvisruokia. Hyvää äitienpäivää <3!